Jano-lehti

Runouslehti kaikille

#4 numero. Teemana vanhanaikainen

Nimetön Proosaruno

Markku Paasonen

On otettava huomioon Jumalan armo otettava huomioon Jumalan armon painon paino kaksisataa viisikymmentä kolme kilogrammaa neliösenttiä kohti mitä se tekee neliömetriä kohti kaksikymmentä viisi tuhatta kolme­sataa kilogrammaa karkeasti arvioiden mitä se tekee neliökilometriä kohti karkeasti arvioiden kaikenlaisia kädellisiä kädettömiä selkärangallisia selkärangattomia Luojan luomia silmänkantamattomiin oi katsokaa tätä ihanaa kaunista maailmaa miten se loistaa miten palavat pensaat puut kaupungit oi katsokaa taivaanrannassa kaupungit roihuavat kuin kaksi­kymmentä viisi miljoonaa kolmesataa tuhatta kilotonnia Jumalan armoa karkeasti arvioiden se on hirmuista eivät mitkään elolliset voi sitä kestää olivatpa ne sitten kädellisiä kädettömiä selkärangallisia selkärangattomia kaikki tuhoon tuomittua kaikki aivot keskus­hermostot oi katsokaa kedon kukkia eivät ne kylvä eivät ne korjaa kaikki osuuskunnat puoluetoimistot tuhoon tuomittua kuin kaksikymmentä viisi tuhatta kolmesataa miljoo­naa kilotonnia kymmentä neliökilometriä kohti katsokaa taivaanrannassa kaupungit roihuavat kuin eräissä joskin vielä on otettava huomioon ilmakehän paino meren painon painon paino miljoonaa neliö­kilometriä kohti miten kaikki merenalaiset käsittämättömässä paineessa elävät aivot käsittämättömässä paineessa elävät keskus­hermostot oi katsokaa tätä suunnatonta järjestelmää miten se natisee miten se musertuu eikö kukaan näe eikö kukaan kuule miten taivaanrannassa kaupungit roihuavat kuin eräissä H. Gruebelin ja H. Verschmelzin kuuluisissa maalauksissa Jumalan armo Jumalan armon armon armon painon paino iskeytyy taivaasta maan kuorta vasten tuhoten kauheassa räjähdyksessä mutta me emme ole täällä enää todistamassa sitä meidät löydetään kauan ennen kuin maa ja taivas halkeavat kauheassa räjähdyksessä meidät vangitaan teljetään tyrmään teloitetaan nyljetään viedään torille kaiken kansan töllis­teltäviksi kauan ennen kuin maa ja taivas halkeavat kauheassa räjähdyksessä mutta sehän on vain fantasia oikeasti mitään ei tapahdu kaikki pysyy muuttumattomana hamaan iankaikkisuuteen saakka sama harmaa raskas tahna muuttumattomana hamaan iankaikkisuuteen saakka niin kuin eräissä H. Gruebelin ja H. Verschmelzin kuuluisissa maalauksissa jotka on asetettu näytteille Metropolitanin museoon New Yorkiin ja Amsterdamin Rijks­museumiin se on hirmuista joskin vielä on otettava huomioon ilmakehän paino meren painon painon paino otsan päällä rinta­kehän päällä karkeasti arvioiden kaksisataa viisikymmentä kolme kilogrammaa neliösenttiä kohti kylkiluut katkeavat aivot rusen­tuvat mutta sehän on vain fantasia oikeasti mitään ei tapahdu kaikki pysyy muuttumattomana hamaan iankaikkisuuteen saakka iankaikkinen kadotus iankaikkinen piina niin kuin eräissä H. Gruebelin ja H. Verschmelzin mutta minä en osaa kuvitella sitä minä en osaa kuvitella mitään minun aivoni ovat kerta kaikkiaan lakanneet ajattelemasta minun keuhkoni roikkuvat naulakossa ne näyttävät pesusieniltä jotka joku sukeltaja on poiminut meren pohjasta Bahama-saarilla oi katsokaa tätä ihanaa kaunista maailmaa miten se loistaa miten hehkuvat puut pensaat kukat linnut kukkien armeijat niin kuin eräissä jotka on asetettu näytteille Metropopopolitanin museoon joskin vielä on otettava huomioon ilma­kehän paino meren armon painon paino otsan päällä rintakehän päällä karkeasti arvioiden kaksikymmentä viisi tuhatta kolmesataa kilogrammaa neliösenttiä kohti puut pensaat kukat linnut kukkien armeijat oi katsokaa tätä suunnatonta järjestelmää miten se natisee miten se musertuu kuin eräissä H. Gruebelin ja H. Verschmelzin öljyllä maalaamissa munan­keltuaisella maalaamissa suurenmoisissa maailmanlopun kuvaelmissa joissa meidän Herramme astuu pilvestä kultaisen pasuunan pauhatessa kultaisen enkelin veisatessa vuonna kaksituhatta ja jotakin öljy roiskuu munankeltuainen roiskuu hevonen ponnahtaa takajaloilleen villi tuijotus silmissä meidän Herramme heiluttaa miekkaa silmänvalkuainen roiskuu kuin kaksikymmentä viisi miljoonaa kolmesataa tuhatta kilotonnia Jumalan armoa karkeasti arvioiden se on hirmuista mutta sehän on vain fantasia oikeasti mitään ei tapahdu oikeasti kaikki pysyy muuttumatto­mana hamaan iankaikkisuuteen saakka iankaikkinen kakakaka iankakakaikkinen kakakakakakaka

Runo: Markku Paasonen

Kuva: Jouni Harala

Kommentoi Facebookissa

Kommentoi sähköpostitse: toimitus@janolehti.fi

Muut Jutut Jano #4

Jano - runouslehti kaikille: www.janolehti.fi