Jano-lehti

Runouslehti kaikille

#13 numero. Loppu.

Kolme runoa:
Muistilappuja
mellakkatytöille

Oona Juutinen

2
Kun matkaat vieraissa autoissa halki kokonaisten maiden, tee se kerralla oikein. Taskussa tussi ja pala pahvia, kainalossa eksyttävä karttakirja, ja varalla teroitettu ruuvimeisseli, varalla vain. Ajattele määränpäitä paikkoina, joilla on kauniit nimet, bra-tis-la-va, ams-ter-dam. Pidä aina kiinni repun remmeistä, nuku päiväunet huoltoaseman lattialämmitetyssä vessassa, ja jos kuski kysyy, mikä seksiasennoista on suosikkisi, pyörittele sormusta nimettömässä ja keksi itsellesi sulhanen. Hänen on hyvä kuulostaa lujalta ja luotettavalta: insinööri sopii. Ja aina kun voit, matkusta punkbändin kyydissä. Punkkarit pussaavat hyvin, ja myöhemmin tapaatte taas, mukana raskaat kypärät, eikä sitä ihan heti sitten unohdakaan. Arvosta moottoritietä, jota niellään. Arvosta metsää, joka huitoo ohi. Voi olla, ettei päätepisteessäsi välttämättä tiedetä, miltä näyttää aarnipuu, miten korkea on hirvieläimen selkä.

5
Kun muutat varastettuun taloon, tee se kerralla oikein. Pakkaa kassiin kaksi sorkkarautaa ja raskas vasara; vanha lukko tuo onnea, säilytä siis se; ja jos viemäröinti ei pelaa, hiero ystävyyttä naapurikahvilan omistajan kanssa, jotta pääsette aamupaskalle ennen avaamisaikaa. Varaudu parhaimpaan ja varaudu pahimpaan. Auto iskeytyy läpi oven, ystävä heitetään ikkunasta, ja välissä on peitteisiin käärittyjä auringonlaskuja. Verivana nuollaan kämmeneltäsi. Kaikkien silmät täällä ovat syviä altaita. Mutta kodin voi hyvin perustaa vuotavan katon alle, mikäs siinä muka, hyödyntää hylättyä ja sitten laulaa yhdessä, kovaa ja ohi nuotin: We lived in a time and a world of our own / Making up the rules as we went along. Toveruus on taianomainen asia. Niin ovat myös huonot naamatatuoinnit. Miten kukaan voisi vastustaa ihmisiä, jotka ovat onnellisia ja vapaita?

X
Kun päätät kirjoittaa siitä kaikesta, tee se miten lystäät. Tasaisin, suurin kirjaimin: tällaiset kulkurit, pillastuneita junia jokainen. Juomauhrina maahan kaadettu mallas. Ja jos tahdot romantisoida joka ainoaa kokemusta, anna palaa, sillä aina on lupa ajatella aikaa taistelupäivinä ja rakkausöinä. Kuka muukaan sen kaiken muistaisi, kattoluukuista murtautumisen sykkeen ja kahvin jota juotiin erikoisissa paikoissa. Raaputa siis seinään A. Historiankirjoitusta kaikki: vallatut kartanot ja joka ainoa mustelma; tapa jolla tartuitte toisianne kädestä; mies joka koputti nyrkillä rintaansa, vasemmalle, kahdesti, ja sinä itkit kommandopiposi piilossa. Myönnä auliisti virheesi – olithan kärsimätön ja hetkittäin kiihotuit virkapuvuista. Älä peittele mitään, pidä kiinni kaikesta. Ja kun esität toivomuksen, toivo uutta ymmärrystä sekä lisää pitkiä, suoria teitä.

Runot: Oona Juutinen

Kommentoi sähköpostitse: toimitus@janolehti.fi

Muut jutut Jano #13

Jano - runouslehti kaikille: www.janolehti.fi