Naiset jotka kulkevat susien kanssa
Johdantoa: ostin vuonna 1995 Akateemisesta kirjakaupasta houkuttavan näköisen, paksun ja karheapaperisen kirjan Women Who Run With the Wolves. Ostin sen selailtuani sitä aikani hyllyn ääressä kaupan yläkerrassa. Niitä kirjoja: luen muutaman kappaleen, sydän kiepahtaa rinnassa, tiedän, että tämä on saatava. Ei ollut sattumaa, että tämä kirja veti minut puoleensa. Pinkola Estésin kirjoitukset löysivät minussa valkean alueen, johon tarvitsin sanoja.
Pari sanaa susien kanssa kulkevista naisista: Women Who Run With the Wolves –kirjan kirjoittanut Clarissa Pinkola Estés on jungilainen psykoanalyytikko, runoilija ja “cantadora”, tarinankertoja, joka on kasvanut monikulttuurisessa perheessä. Hän on perehtynyt etnopsykologiaan ja tutkinut erityisesti naishahmoja eri kulttuurien tarinoissa ja myyteissä. Minun matkassani hän on kulkenut pitkään – olen kuunnellut hänen suggestiivista ääntään äänikirjoista unettomina öinä ja autossa pimeitä metsätaipaleita ajaessa, olen kanniskellut hänen kirjojaan mukanani niin kuin kannetaan jotain, josta yhä uudestaan haetaan voimaa, nukahtanut sanojen viereen, herännyt kirja sylissä. Hiljattain Pinkola Estésin pääteos viimein suomennettiinkin. Villinaisen arkkityyppiä myyteissä ja kertomuksissa tutkiva, viisas Naiset jotka kulkevat susien kanssa ilmestyi Basam Booksilta alkuvuodesta 2014.
Pinkola Estés puhuu psyyken rakentumisesta nimenomaan naisen kannalta. Hänen kuvaamansa naiserityisyys on jotakin, jonka kanssa jokaisen naisen on varmaan selvitettävä välinsä jossain vaiheessa. Pitkissä suhteissa on monenlaisia vaiheita. Oma suhtautumiseni tähän guruun ja äitihahmoon on vaihdellut vuosien varrella, sitä mukaa kuin omia muodonmuutoksia on osunut tielle: mustaa multaa, maitoa, lapsivettä, ihon lämpöä, rakastamista, tanssia, naarmuja ja mustelmia, uusia ihmisiä, oman tilan laajenemista ja syvenemistä. Silti usein Pinkola Estésiä lukiessa tuntuu, että hengitys kulkee vapaammin. Hän antaa luvan myös puhua asioista, joita kulttuuri on taipuvainen ajamaan nurkkaan. Ja millä tavalla niistä voi puhua? Omalla tavalla. Tarkkuuteen pyrkien.
Kerta toisensa jälkeen Pinkola Estés muistuttaa hereillä olemisesta ja siitä, että oman ajattelun säilyttäminen on tärkeää: “Naisen henkinen horros on tila, joka muistuttaa unissakävelyä. Silloin kävelemme ja puhumme, vaikka olemme unessa. Olemuksemme aistilliset, tiedonhaluiset, hyvät ja säkenöivät osa-alueet eivät ole täysin kunnossa.” Näin Pinkola Estés kirjoittaa analysoidessaan hurjaa Kädetön neito -kansansatua, jossa tietämätön ja ymmärtämätön tyttö joutuu käymään läpi muodonmuutoksen.
Schamrock
Muodonmuutoksia ja niitten voimaa mietin, kun kuuntelin naisten runoja Schamrock-festivaaleilla Münchenissa. “Festival der Dichterinnen” levittäytyy Wieniin ja Müncheniin, nyt se järjestettiin toista kertaa. Runoilijatar-sana ei saksan kielessä kuulosta samalla tavoin pejoratiiviselta kuin suomen kielessä toisinaan. Kulttuurieroja nämäkin: Italiassa esiintyessä olen aina ollut itsestäänselvästi feminiininen poetessa, Suomessa runoilija, ilman muuta.
Münchenin Pasingissa lavalle nousi erimaalaisia runoilijoita ja kääntäjiä toinen toisensa jälkeen. Miehiä oli toki yleisössä, mutta esiintyjät olivat pelkästään naisia. Sitä ei jonkin ajan kuluttua enää edes muistanut. Sanat soivat, ja laulut myös, mongolialaisesta kurkkulaulusta hiphoppiin. Esiintyjien sukupuoli alkoi tuntua toisarvoiselta: runoilijat asettuivat moneen kohtaan “naiseuden” janaa. Eläköön maailma, jossa sukupuolen moninainen ja yksilöllinen ilmaiseminen on mahdollista. Kaikissa maapallon kolkissa se ei suinkaan ole sitä vieläkään. Siitäkin on Pinkola Estés kirjoittanut:
“Tässä maailmassa yksikään elollinen olento ei voi olla ikuisesti viaton. Jotta selviytyisimme, jotta voisimme toteutua, vaisto opettaa meille, että asiat eivät ole sitä, miltä ne aluksi näyttävät.” (Women Who Run With the Wolves)
Dorothea Grünzweig: Runoja
Runoilija, kääntäjä Dorothea Grünzweig on tehnyt yhteistyötä Schamrock-festivaalin kanssa. Tänä vuonna hän käänsi saksaksi festivaaleille osallistuneiden suomalaisrunoilijoiden runoja.
Kielten yllä
Vjellillä on toisia sanoja kuin minulla toisia nimiä
kun sanon Wald hän vastaa korpi
Schneegestöber on hänelle lumituisku
ja Frühlings keväinen
voisin kertoa niin monta esimerkkiä kuin on
lumihiutaleita me leikimme mielellään sanoilla
ne leikkivät mielellään keskenään
mutta elämä niiden kanssa on myös kiertelyä
sellaisten kysymysten parissa kuten
ymmärrämmekö ne oikein ymmärtävätkö ne meitä
ovatko ne sovussa armaita toisilleen
aika ajoin telkeämme ne sisäämme
kumpikaan ei
kuule omia sanojaan
se tuo meille omien ja myös toisen sanojen
koti-ikävän mikä paisuu niin
että meidän on välteltävä toisiamme
Tai toisaalta tiedättekö mikä on kauneinta
koemme sillan kaiteella olka olkaa
pää päätä vasten pitkään nojaten
sanattomuuden vapautuksena irtautumisena
vesi vyöryilee allamme olemme vene
myötävirtaan kohti pohjoista häilähtelevälle merelle
vaiteliaana rungossaan mutta reunoilla riemuiten
Kirjasta: Glasstimmen lasinäänet 2004
salojärven mahtava kesytön ranta
seisomme sen äärellä illan hämärässä
säälittömän hyvyyden antajana se juottaa
eläimet jotka nyt astuvat esiin rämeeltä
ja kuusimetsästä veden lähellä olevilta soilta
nöyriä sanomme niin erilaisia kuin me
emmekä tiedä parempaa sanaa
tälle eläinten hiljaiselle kumartumiselle
se voisi olla sopiva lepakollekin jonka
laitoimme kalliolle lahdenpoukamaan
pajupensaiden alle näimme sen eilen
saunassa se takertui lattiaan jätimme
oven raolleen kulkureitiksi emme päässeet selville
mistä se oli tullut emmekä siksi puuttuneet asiaan
aamulla se ei ollut päässyt juurikaan pidemmälle
vain ulkoportaalle pudonnut yhden askelman
toisella jalallaan kiinni porraspuussa siivet ehkä
haavoittuneet haaksirikkoutunut lepakonpoikanen
roikkui polttavassa keskikesän auringossa
pää alaspäin nerokas pääparka
tutkatietoineen ja näkökykyä luovine korvineen
pelastimme sen seuraavilta tulijoilta
jotka saapuisivat pian meidän jälkeemme
suoran toiminnan remsseiltä jätkiltä
nyt se makaa kalliolla kääntyneenä kohti vettä
joka sitä juotti kohti mahtavaa kesytöntä salojärveä
huomenna lähdemme pois jätämme rannalla
olevan vauvan pyöreään hautasyvennykseen
riutuva rinta kääpiökasvot yksi lentokäsi
poimuttunut toinen ryppyinen avautunut
tapahtuneelle antautunut uteliaisuus
tulevaan elämään pitää sen vielä lämpimänä